Äly ja mielenterveys

Muistan miten eräs omatoiminen NMEA (nuoren mielen ensiapu) -ohjaaja poisti koulutusmateriaalistamme tekstin, joka kertoi älykkyyden suojaavan mielenterveyttä.
"Poistimme mielenterveyden suojatekijät -listalta älykkyyden, koska mielenterveyshäiriöistä kärsivät eivät ole tyhmiä". Huoh. Ei näin.

Jälleen kerran älykkyydestä yritettiin leipoa jotakin mörköä. Lopulta ohjaaja esitti kysymyksen: "osaako kukaan edes vastata, mitä älykkyys on?" Vastasin älykkyyden olevan laaja-alaista ongelmaratkaisutaitoa. Kumma kyllä väki osti sen.

Älykkyys on psykologiaa. Älykkyys on sitä, mitä yhdessä päätämme älykkyyden olevan. Älykkyys on perinpohjaisesti tutkittua osa-aluetta tieteessä. Älykkyys on persoonallisuuden piirrettä. Älykkyys on yhdennäköistä, toisin kuin lahjakkuudet, joita on rehevästi. Älykkyys on myös tabu. Siitä ei puhuta.

Älykkyyden vastakohtana on vähemmän älykäs. Eikä se ole niin dramaattista mitä luullaan. Kuten sanottu, älykkyys on persoonallisuuden piirre. Valtaosa on keskimääräisen älykkäitä. Toisin sanoen valtaosa on älykkyydessään samanlaisia.

Luultavasti valtaosa pyrkii vain näyttäytymään "älykkäänä", koska eivät ymmärrä, miten älykkyyttä tieteellisesti mitataan. Tämä kuitenkin korostaa vain sitä, että älykkyyden luullaan olevan tietyn käyttäytymismallin näköistä, eikä siis persoonallinen ominaisuus.

Typeryys ei ole älykkyyden vastakohta, vaikka NMEA-ohjaaja perstuntumalta niin väittikin, vaan typeryys on viisauden vastakohta. Eikä korkea älykkyysosamäärä tarkoita vielä viisautta. Viisaus on ihan eri lajinsa. Mutta on typerä poistaa älykkyysosamäärä mielenterveyttä suojaavista tekijöistä, koska sitä se kuitenkin tekee. Älykkyys todella suojelee mielenterveyttä. Siitä on empiiristä näyttöä. Voi se toki tehdä muutakin.

Täytyy muistaa, että älykkyys ei ole ainoa mielenterveyttä suojaava tekijä, vaikka niin yksilöä palvova yhteiskunta nopeasti ajattelisikin. Älykkyyden rinnalle tarvitaan myös adekvaattia tietoa. Itseasiassa viisas yhteiskunta olisi paras mielenterveyttä suojaava tekijä. Viisas yhteiskunta kannustaisi ihmisiä yksilöinä, opettaisi yleisesti henkisiä taitoja, ja välittäisi tietoa ja osaamista. Ja kyllähän tätä joissain piireissä tapahtuukin. Mutta osataanko sitä ottaa yleisesti vastaan? Se on toinen kysymys.

Älykkyys on ihmisessä oleva positiivinen ominaisuus, eikä sitä tule hävetä. On kyynistä ja moraalisesti tuomittavaa kääntää hyviä asioita pahaksi. Älä siis ehdoin tahdoin tee älykkyydestä mörköä. Itseasiassa ongelmia syntyy, jos älykkyyttä ei ikinä haasteta riittävästi, vaan päinvastoin, käännytetään ihmisten positiivisia puolia mielenterveyden haittatekijöiksi. Ja tätä näkee ikävä kyllä paljon. Ei tarvitse avata kuin mielen ihmeet -sivusto, ja mielenterveysongelmat ovatkin romantisoitu liian älykkäiden ihmisten ongelmiksi. Ikään kuin ihminen kärsisi päättelykyvystään enemmän, kuin huonosti organisoituneesta mielestä.

Samoilla nettisivuilla älykkyys tulkitaan myös heidän oman kohderyhmänsä persoonallisiksi taipumuksiksi. Siellä sekoitetaan tahallaan lahjakkuus ja äly toisiinsa, vaikka nämä ovat selkeästi eri asiat. Toisin sanoen älykkyyttä pyritään ideologisoimaan pois tieteen piiristä joksikin sellaiseksi, minkä kaupalliset toimijat voisivat laittaa sievään pakettiin, ja myydä pois huonoa itsetuntoa poteville. Tällainen älykkyys ei ole enää tiedettä, vaan sepitettä ja kaupallisuutta. Vieläpä hyvin egoistista sellaista.

Tutkiessa älykkyyttä siitä tulee riisua kaikki palvonta ja sellainen, jonka toivomme itsestämme löytävän. Mutta moni humanisti sortuu narsismissaan liikaan lohdullisuuteen. Silloin tausta ajatus on varmasti kaunis: eli kanssaihmisen mielialan nostatus, mutta ikävä kyllä kaikki se kostautuu, jos hyviä persoonallisuuden piirteitä aletaankin kutsumaan pahoiksi vain, koska ne eivät mahdu omaan maailmankuvaan. Objektiivisen tutkivan tieteen tulisi tässä mielessä olla moraalivapaata. Tai ainakin sen tulisi siihen pyrkiä. Mutta ehkä lohdun tarjoaminen ideologisessa tai kaupallisessa mielessä on kutsuvampaa puuhaa, kun pitkäjänteiset yleiset ongelmanratkaisut. Lohtua myymällä saadaan ihmiset tykkäämään itsestämme ja rahakirstu kasvamaan. Ja sitähän me kaikki salaa manifestoimme. Kaikkihan meistä ovat kaupallisia elämäntaidonvalmentajia. Mitä sitä turhaan käymään vaikeita tasa-arvoisia keskusteluja, kun muita voi kouluttaa ja valmentaa sellaiseksi, kun itse haluaa heidän olevan.

Kaupallisessa psykologiassa on muutenkin ongelmia esimerkiksi käsitteiden positiivinen ja negatiivinen -käytössä. Kaupallisuus puhuu aina "hyvästä" ja "huonosta" markkinoidakseen tuotetta tai ideaa, mutta tiede ei tällaiseen moraaliin taivu. Tieteessä positiivinen on jotakin lisää (ei siis hyvää), negatiivinen on jotakin pois (ei siis pahaa). Älykkyys on positiivinen ominaisuus (jotakin lisää). Kuppatestin negatiivinen tulos on hyvä uutinen (jotakin pois). Korostan vielä, että kuppa on epätoivottu lisä siinä missä paha mielikin.

Psykologian tieteellinen tarkastelu ei tarjoa moraalisia ohjeita siitä, miten kunkin meistä tulisi elää elämäänsä, vaan se pyrkii mahdollisen objektiiviseen tulkintaan. Siksi myös älykkyyden keskiarvon tulee olla jotakin sellaista, mikä voidaan kansasta keskiarvoisesti mitata. Siksi IQ testi (mikro ja makro muistiin perustuva keskittymiskykyä vaativa kognitiivinen päättelytesti) on toimiva. Testin tarkoitus ei ole löytää kansasta "sellaisia älykkyyden piirteitä, mitä positiivari-Jukka ilmentää ympärilleen", vaan tutkia keskiarvoista kognitiota ja sen poikkeamia. Näihin poikkeamiin voidaan antaa tukea taikka sitten hyödyntää.

Esimerkiksi mensa, johon pääseminen edellyttää vähintään 130 IQ:ta, on joukko ihan tavallisia ihmisiä jokaisesta yhteiskuntaluokasta. Sen tarkoitus on olla enemmänkin vertaistuellinen, kuin viisauteen tähtäävä. Ja vertaistukea tarvitaankin, jos älykkyyttä aletaan pitää halveksittavana ominaisuutena.

Luullakseni ihmisiä kuitenkin kiinnostaa enemmän se, mikä on viisasta ja mikä typerää. Siitä saa revittyä hyvät draamat. Viisaus ei vaadi keskivertoa korkeampaa älykkyysosamäärää, mutta se vaatii henkisiä ponnisteluja. Viisaudella on omat vahvat perinteensä hyveissä ja substanssitaidoissa. Voin sukeltaa niihin myöhemmin.