Ghostaaminen ja narsismi

Teknologian myötä ghostaaminen eli viestittelyn tai muun kanssakäymisen yhtäkkinen lopettaminen on lisääntynyt. Uppoudun nyt hieman tähän yksinäisyyttä kasvattavaan ilmiöön.

Moni tutkimus viittaa siihen, että etenkin ahdistuneesti kiintyneet henkilöt tulevat muita useammin ghostatuksi. Tulos on ikävä, ja kielii siitä, että esimerkiksi traumataustaiset henkilöt tulevat todennäköisimmin juuri muiden traumataustaisten henkilöiden "hylkäämäksi". Turha silti osoittaa pelkkää traumaa tämän ongelman syyksi, vaan siihen vaikuttaa myös muutkin asiat, kuten opitut asenteet.

Tutkimusten mukaan todennäköisimmin ghostaavat he, jotka uskovat "kohtaloon" ja "siihen oikeaan". Tämä voisi kieliä siitä, että ghostaaja tavoittelee jotakin ihanteellista, ja siksi mikään ei lopultakaan kelpaa hänelle, ja ghostattu taas pyrkisi kaikintavoin olemaan toiselle mieliksi eli "kelpaava". Tämä dynamiikka loisi synkkiä ennusteita vaaleanpunaisten ihanne-pilvien päälle.

Yhteiskuntamme on tänään hyvinkin pinnallinen ja narsistinen. Ehkä ihmissuhteista ei enää edes etsitä mahdollisuuksia liittyä toiseen ja jakaa keskinäistä ymmärrystä, vaan pyritään vain löytämään jonkinlaista hyödyllistä "tsemppitoveria" tai (some)egoboosteria. Näin ihminen tuijottelisi lähinnä pelkkää omaan napaansa, ja hylkäisi heidät, jotka eivät sitä samalla intensiteetillä tee.

Etenkin somen tykkäys-imperiumi rohkaisee tällaiseen oman navan tykkäys-tuijotteluun.

On olemassa sanonta: ensin ihastutaan, sitten ahdistutaan, lopulta rakastetaan. Tämä dynamiikka kuvastaa sitä, että jonkinlaisen henkilökohtaisen esteen yli pitää päästä, ja vasta sitten alkaa rakkaus. Sanonnan perusteella ahdistuneesti kiintyneet eivät juurikaan yltäisi rakkauteen saakka, mutta toisaalta, rakkaus on paljon muutakin kun yllämainittu sitaatti. Mielestäni on hyvä tutustua rakkauden olemukseen, eikä pelkästään rakkauden ihanteisiin.

Konfliktitilanteissa ahdistuneesti kiintyneet henkilöt etsivät alinomaa merkkejä rakkauden vähyydestä ja sen päättymisestä. Ghostaaja taas uskoo "siihen oikeaan" ja on siksi järkähtämätön päätöksissään. Syntyy omituinen tilanne, missä toinen etsii suhteen säröjä ja puutteita, ja toinen tarkastelee suhdetta ihanteidensa laseilla. Molemmat kokevat puutetta ja riittämättömyyttä suhteessaan.

He, jotka pelkäävät eniten ghostaamista, kokevat todennäköisimmin ghostatuksi tulemisen.

Yhtäkaikki: liikaa ei kannata etsiä itsestä syitä, jos ghostatuksi joutuu. On yksinkertaisesti typerä yrittää mahtua muiden ihanne-mielikuviin ihmisestä. Sellainen on mahdotonta. Olemme inhimillisiä otuksia hyveinemme ja paheinemme, kykyinemme ja puutteinemme. Hyviin ihmissuhteisiin tulee pyrkiä, eikä oma henkinen kipu saisi olla sen este, mutta jos pohjanluonti on jo lähtökohtaisesti laho, ei mikään rakennelma kanna.

Ghostaamisessa on paljon narsistiseen persoonallisuuteen liittyviä elementtejä, jotka sopii hyvin aikaamme, jossa kaikki "toksinen" pyritään hylkäämään, mutta omaa älyllistä kritiikinpelkoa ja heikkoutta ei suostuta näkemään. Toisin sanoen epätervettä narsismia on hyvin vaikea erotella narsistisessa yhteiskunnassa.

Lähteet löytyvät Helin artikkelista.

Psykoterapeutti Heli Vaaranen kirjoittaa ghostaamisesta osuvasti sivuillaan:
https://www.hyvakysymys.fi/artikkeli/kuka-ghostaa-ja-miksi/