Hyvä ihminen koodarin ja terapeutin silmissä

Eilen kirjoitin persoonallisuuden muuttumisista. Ihminen ei tosiaan ole sidottu vain jonkinlaiseksi tietyksi tyypiksi, vaan meillä on aito kyky sisäiseen ja ulkoiseen muutokseen. Juopot raitistuu, äly lisääntyy, ja velkaantunut vaurastuu.

Yleisesti ihmisellä on taipumus yliarvioida se muutos, joka tapahtuisi vuodessa, ja aliarvioida se muutos, joka tapahtuu kymmenessä vuodessa. Pitkällä tähtäimellä ei sovi jäädä surkeuteen tai välinpitämättömyyteen, vaikka kulunut vuosi olisikin raskas. Pahasta on pyristeltävä pois. Muuten siitä tulee yhä vaikeampaa. Aloittaa voi nyt.

Muuttaakseen persoonaa aivoja ei tarvitse ronkkia konkreettisesti, vaan monesti riittää, kun pitkäjänteisesti totuttautuu uuteen, ja että pyörii muutosta tukevissa porukoissa. Toki tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Itse koen muutoksien olevan suht. helppoja tehdä. Elämä kun on aina pientä hakemista.

En usko jäykkiin ideologioihin. Mielestäni sellainen on älyllistä pelkuruutta. En vain usko mihinkään varmaan "hyvään" tai varmaan "oikeaan". En taivu siihen. Se olisi ristiriidassa koko uskon prosessin ja varmuuden määreen kanssa.

Joskus täytyy kyseenalaistaa sekin, onko muutos ylipäänsä tarpeellinen. Onko ihminen oikeasti niin traumatisoitunut, mitä ponnekas taisteluterapeutti väittää? Kehotuksia "parempaan ihmisyyteen" tuntuu tulevan nyt joka tuutista, ja tästä päästäänkin kysymykseen: mikä on se hyvä ja kelpaava ihminen, mihin itse kuitenkin pyrimme, ja millä toisiakin vertailemme?

On hyvä erotella se, mitä haluamme olla, ja se, mitä tosiasiallisesti olemme.

Ihminen arvioi aina asiantiloja, halusipa hän sitä tai ei. Fiksuinta olisi olla vähintäänkin itselleen totta. Todeta tilanteita rehellisesti. Opetella tietämään mitä haluaa, ja tietää miltä se tuntuu. Se ei todellakaan ole helppo rasti, mutta olisi paljon kuluttavampaa olla koko elämänsä pelkkä etäinen "haluaja" ilman mitään todellista olemista.

On viisaampaa tarkastella omia halujaan ja olla niiden suhteen rehellinen, kuin "haluta olla jotakin", joka on luonteeltaan epätoivoinen ja ristiriitainen arvouskomus.

Millaista olisi olla hyvä ihminen? Onko hyvä ihminen hyveellinen? Tuskinpa sentään. Ei hommat mene ihan noin loogisesti, paitsi elokuvissa ja koodauksissa. Hyveellinen käytös ei takaa hyviä lopputuloksia, se on varma. Ihminen saattaa olla omasta mielestään hyvinkin hyveellinen, silti ympäristö ei välttämättä kostu siitä mitään. Tämä on kylmä tieto. Tätä tapahtuu paljon etenkin ideologioiden saastuttamissa ilmapiireissä, jossa kaikkien on haluttava samoja asioita, tuntuvatpa ne itsestä miten tilannetajuttomilta tai vastenmielisiltä tahansa. Syntyy vain melua tyhjästä. Hyvekin on silloin lähinnä toiminnan oikeutukseen pyrkivä naamio.

Hyveellisyys autenttisessa mielessä on nähdäkseni enemmänkin seurausta kasvavasta viisaudesta. Näin ajateltuna hyveellisyys ei itsessään tähtäisi mihinkään selkeään lopputulokseen. Hyveellisyys ei siis tekisi viisaaksi, vaan olisi vain luonteva osa sitä. Tiedollinen tilannetaju ei näet kasva, vaikka sitä olisi kuinka mukava toisille. Viisas toiminta ei aina ole harmitonta puuhaa.

Jos pohdin elämänkaarta yleensä, niin oma eloni alkoi maistumaan vasta kolmenkympin jälkeen. Sitä ennen kaikki oli lähinnä haparointia. Luultavasti en ole ainoa joka kokee näin. En missään nimessä haluaisi palata entiseen.

Mielestäni on sääli ja hukkaan heitettyä elämää, jos alta kolmekymppinen pyrkisi olemaan mahdollisimman kiltti ja nöyrä. Nuorena tulisi kokea juttuja, jotta oikea viisaus karttuu (oikea viisaus = ei-itse-julistettu-viisaus). Typeryyttä ja virheellisyyttä tulee oppia sietämään, muuten sen kaataa tahattomasti muiden niskaan loputtomissa pyrkimyksissä olla täydellinen. Kaikki tekevät virheitä, sen alle ei tule musertua.

Millainen on hyvä ihminen koodaajan silmissä? Noh. Jos hyvyydellä ajatellaan jonkinlaista pahuuteen verrattavaa kontrastia, niin hyvän ihmisen täytyy ainakin rimmata pelin juonen mukaisesti. Hahmolla täytyy olla erityinen narratiivi, mikä korostaa hänen olevan se "hyvä". Tämä ei eroa uskonnollisesta tai iltapäivälehdistön maailmankatsomuksesta mitenkään. Niissäkin jutut kirjoitetaan johdattelevan tarinallisesti, kuten ihmisillä nyt on tapana tehdä.

Räiskintäpelissä hyvä pelaaja eli hyvis voisi olla se altavastaaja, joka saa paljon tappoja vihollisesta. Mutta jos tarinan halutaan olevan uskottava, silloin hyvällä ihmisellä on myös persoonaa - vahvuuksineen ja puutteineen. Hyvä ihminen on todennäköisesti vähintään jonkun vihollinen.

Mitä on hyvä ihminen terapiamaailman silmissä? Onko hän terve ihminen? Hmm. Sitä sietääkin pohtia. Keskiverto ihminen on aina terve, vaikka maailma olisi kuinka hullu, joten näiden mukana mennään. Silti kukaan ei ole täysin keskivertokaan. Empiria ampuu joskus omaan jalkaan, kun se yrittää tehdä eroa terveen ja sairaan välillä. Terveen ja sairaan väliset erot ovat enemmän tai vähemmän kulttuuriin sidottuja, joten globaalisti ajateltuna maailma on aina hullu suhteessa itseensä, eli länsi kummaksuu itää ja päinvastoin - silti moninpaikoin jutut toimivat ihan hyvin. Eli terapeutti luottaa haastateltavan sanaan hyvyyksistä, mutta arvioi tilannetta kuitenkin oman terveys(hyvyys)käsityksensä mukaisesti.

Koodaus on pelkkää logiikkaa, joten siksi se on lähempänä kovaa tiedettä kuin psykologia. Tuntuukin nurinkuriselta tänään, kun ihmiset pyrkivät "koodaamaan" itsestään hyvinvoinnin mestareita. Ovat olevinaan niin tieteellistä että. Paskat siitä mitään tule. Jo pelkästään koodaus lajina on melko synkkää. Virheen sattuessa sitä on auttamattoman epätoivoinen, eikä oikein tiedä missä meni vikaan, ja silti yksi käänteentekevä oivallus voi muuttaa olon takaisin jumalallisen luovaksi. Tosielämässä taas yhdellä oivalluksella ei tee hittojakaan, sen tietää jokainen, joka on perehtynyt syvällisesti vaikkapa petipuuhiin. Ihmisten halut menevät vähän miten sattuu, eikä niitä voi kahlita tiettyyn sapluunaan, ei vaikka miten yrittäisi. Silloin naidaan kun haluttaa, mutta vain jos käy flaksi. Kukin parantaa mahdollisuuksiaan niillä edellytyksin mitä on. Mielestäni valtion tulisi olla tässä suhteessa avuksi esimerkiksi vaikeavammaisille, mutta minkäs teet, kun prostituutio nähdään kierosti "vääränä". Puhumattakaan, että valtio vielä avustaisi siinä taloudellisesti. Mutta ei sen väliä muista, jos voi hyveellisillä koulukirjoilla koodata itsensä hyväksi ihmiseksi. Paskan vitut silloin miettimään vahvasti leimaavia eettisiä kysymyksiä. Mitä siitäkin tulisi, jos kädet likaantuisi töitä tehdessä?

Yksittäinen oivallus on aina pelkästään oivallus, mutta haluamisten ja siten saamisten eteen täytyy oikeasti tehdä työtä itsen ja muiden eteen.

Herääkin kysymys: mitä eksistentialistista kriisiä poteva haluaa?

Minuun saa olla yhteydessä keskustelevalla tavalla. Arvostan vaivannäköä ja pohdittuja ajatuksia.

Löydyn:

Sähköposti: joonas.lehtinen88@hotmail.fi

Instagram: salon_taide_ja_filosofia

Kotisivut: www.jjsport.fi

ps. tapaan myös mielelläni kahvin merkeissä.