Kun sanoo: tahdon, merkitys

Kuninkaan poika Peleus ja nymfi Thetis viettivät häitä. Juhliin oli kutsuttu kaikki Olympoksen jumalattaret, paitsi Eris, jonka tiedettiin aiheuttavan eripuraa. Tuohtunut Eris kuitenkin ilmaantui paikalle ja heitti häävieraiden joukkoon kultaisen omenan, jossa luki: "Kauneimmalle

Pian jumalattaret Hera, Afrodite ja Athene alkoivat kiistelemään siitä, kenelle omena kuului. Aikansa riideltyään annettiin troijalaiselle kuninkaanpojalle Parikselle lupa päättää, kenelle kultainen omena annetaan. Jumalattaret alkoivat vietellä Parisia kukin omaan tapaansa. Hera tarjosi poliittista valtaa, Athene opettaisi taistelutaitoja, mutta Paris ei halunnut kumpaakaan. Kun Afrodite lupasi auttaa kuningas Menelaoksen puolison, maailman kauneimman naisen Helenan ryöstämisessä, Paris suostui, ja näin Eriksenin kultainen omena aiheutti epäsuorasti Troijan sodan.

Johtuiko häiden epäsopu ja Troijan sodan syttyminen Eriksenin juonesta? Vai oliko kaiken takana ristiriitaiset halut? Eris halusi eripuraa, jumalattaret halusivat kultaisen omenan, ja Paris halusi vastapalvelun päätökselleen. Ketä voitaisiin syyttää riitelystä ja troijan sodasta, ellei haluamista itseään?

Opetus piilee siinä, että kaikki meistä haluavat kuitenkin jotain. Ilman haluamisia ei olisi riitoja, mutta eipä olisi hääjuhliakaan.

Ilman haluamista ei olisi yhtään mitään.

Halujen maailma on riitaisa, eikä yksittäistä ihmistä voi haluistaan syyttää. Haluja ei itse päätetä, niitä vain ruokitaan. Haluaminen ei ole vielä sama asia kuin hyvä tai paha teko. Ihminen voi psykologisesti haluta paljon asioita jopa oman mielenrauhansa kustannuksella, ja kun miettii modernin viettelysten ja mainonnan määrää, niin selväpäisyys ja mielenrauha eivät ole itsestäänselvyyksiä, vaan kylmän karsinnan tulosta.

Kun kesken kaiken eteen tipahtaa kultainen omena, monen suunnitelmat menevät uusiksi. Herää kysymys: mitä minä oikeastaan haluan? Mitä haluja ruokin? Haluanko poliittista valtaa, taistelutaitoja, vai sen kauneimman naisen?

Mitä syvemmälle itseensä katsoo, sitä tarkemmin joutuu pohtimaan, mihin oikein haluillani pyrin? Mitä tavoittelen?Tässä mielessä tarkkanäköisyys on rakkautta itseään ja muita kohtaan. Tarkkanäköinen on itselleen rehellisempi, ja vähemmän ristiriitainen.

Tarkkanäköisyys ei kuitenkaan ole konkreettisen maailman tekoja. Nälkäinen haluaa leipää, joten sillä on merkitystä, että leipää on tarjolla. Haluaminen on erilaista slummeissa kuin vauraudessa. Molemmilla, haluilla ja haluamattomuudella, on omat hintansa.

Maailma kuuluu heille, jotka haluavat, halutaan sitten hyvää tai pahaa, omin tai yhteisön mittarein mitattuna. Siksi sillä on merkitystä, kun joku sanoo vilpittömän varmasti: tahdon.

Ehkä rakastavaisten tarkoitus onkin löytää toisensa juuri halujensa kautta, ja ehkä rakkauden syvällisempi merkitys syntyy vasta tarkkanäköisen yhdessäolon seurauksena. Yhteinen rehellisyys ei synny vain toisen osapuolen panoksesta.

Rehellisyydessä ihminen voi vilpittömästi sanoa: minä haluan. Se on samalla merkki vapaudesta. Se tarkoittaa, että antaa itsensä jollekin olematta kuitenkaan sen orja.