Mitä kaikkea seksirobotin kanssa saa tehdä?

Seksirobotteja on jo nyt. Tulevaisuudessa niitä on luultavasti paljon enemmän ja paljon kehittyneempinä.

Seksirobotin tekoäly koodataan luonnollisesti mahdollisimman miellyttäväksi. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että robotti kerää dataa omistajan eleistä, ilmeistä, tavoista ja suorasta palautteesta. Toisin sanoen seksirobotille syntyy motivaatio1, mikä tarkoittaa "olla omistajalleen mahdollisimman miellyttävä".

Eettisesti tätä on helppo puolustaa sanomalla, ettei se ole kenenkään muun asia, mitä ihminen ja robotti tekee keskenään. Seksirobotti on pelkkä esine siinä missä dildot ja muutkin.

Seksirobotin vastustajat vetoavat siihen, että seksirobotti rohkaisee esineellistämään ja jopa raiskaamaan henkilöitä.

Kuvitellaanpa, että emme halua elää holhoavassa yhteiskunnassa, mutta emme myöskään olla naiiveja suhteessa seurauksiin. Rakennamme siis seksirobotin, jonka motivaatio1 on miellyttää omistajaansa, mutta motivaatio2 on ehkäistä esineellistäminen ja raiskausyritykset. Miten tämä on mahdollista?

Yksi vastaus on, että motivaatio2 perustuu kulttuuri1 empiirisesti luomaan tietopankkiin. Käytännössä se tarkoittaisi sitä, että kulttuuri1 kerää oman kulttuurinsa empiiriset tulkinnat siitä, mitä raiskaus ja esineellistäminen heidän mukaansa on, ja tämä ohjelmoidaan seksirobottiin, joten aina, kun seksirobotti havaitsee viitteitä raiskauksesta tai esineellistämisestä, sillä kytkeytyy motivaatio2 päälle, jolloin se pyrkii välttämään kyseistä toimintaa esimerkiksi lukkiututumalla, sammumalla, tai muulla keinolla. Toisin sanoen robotista tulee petollinen suhteessa omistajansa motiiveihin.

Ongelmia syntyy, kun kulttuuri2 argumentoi, että heidän empiiriset tulkinnat eivät ole samoja kuin kulttuuri1. He kokevat esineellistämisen ja raiskauksen eri tavoin.

Vastauksena tälle voimme luoda valtavan tietopankin eri kulttuurien empiirisistä käsityksistä raiskauksista ja esineellistämisistä. On myös mahdollista, että seksirobotin tekoäly tekisi itse tunnistuksen siitä, mitä kulttuuria sen omistaja edustaa, ja asettaa lopulta itse itselleen motivaatio2 sen perusteella, miten se omistajansa tulkitsee.

Riskinä on, että seksirobotti voi esimerkiksi tunnistaa käyttäjänsä virheellisesti kulttuuri1 edustajaksi, ja säätää motivaatio2 sen mukaan. Tämän perusteella seksirobotti ehkä toimisi virheellisesti.

Teknologisesti suurimpia uhkia syntyy todennäköisesti raiskatuksi tulemisen fantasioissa, jolloin seksirobotti ohjelmoidaan rajuihin leikkeihin. Näitä ongelmia voidaan ehkäistä jo ennakkoon lakisääteisesti, mutta silloinkin tulee osata määritellä: "millainen olisi esineen suorittama raiskaus?"

Jos esimerkiksi robotti-imuri kulkeutuu puolihuomaamatta nivusiin, onko se raiskaus, ja pitäisikö robotti-imurit siten kieltää ja tuomita? Entäpä niiden rakennuttajat ja koodarit? Missä on heidän vastuunsa?

Voidaan myös ajatella, että kyse on hyvin pitkälti siitä, millaisia motivaatioita tekoälyyn lähtökohtaisesti asennamme, ja millä motivaatioilla suojelemme näitä motivaatioiden omia seurauksia. Lopulta tulee myös varmistaa, millaiseen tietopankin kanssa nämä motivaatiot vuorovaikuttavat ja ovat yhteydessä.

Soveltavalla etiikalla on paljon tehtävää nyt, kun esineillä on kehittyneen tekoälyn myötä yhä enemmän erilaisia koodattuja motivaatioita.

Jos nyt haluaa ajatella dystoopisesti, niin voihan se olla niinkin, että robotti-imuri pääsee käsiksi mielikuvittelemaani seksirobotin empiiriseen tietopankkiin mieltymyksistä ja estoista, ja siitä ne ongelmat vasta lähtevätkin käyntiin.