Miten tehdä havainto

03.08.2023
Aamu vuohensaaressa
Aamu vuohensaaressa

Yksikään havainto ei ole itsenäinen. Tiedän tämän, koska väittelin aiheesta tänään lounaalla. Minulle sanottiin, että ihminen kykenee muka tekemään sellaisen yksittäisen havainnon, joka ei pohjaa mihinkään teoriaan, mutta minä väitin vastaan, ettei varmasti pysty.

Tilanne eteni seuraavasti: "Joonas, minä näen, että sinä syöt nyt ruokaa. Se on yksittäinen havainto, joka ei pohjaa mihinkään teoriaan".

Vastasin: "Väärin. Kyseinen havaintosi pohjaa sinun omaan teoriaasi siitä, mitä minun syömiseni sinun mielestäsi on, ja myös siihen, millä eri tavoin uskot että minun syömistäni voisi ylipäänsä havainnoida. Toisin sanoen sinä käsität minun syömiseni eri tavoin kuin minä käsitän oman syömiseni; meistä kumpikin havaitsee syömisestäni erilaisia yksityiskohtia, vaikka maailma sinällään onkin biologisilta taustoiltaan melko samankaltainen kaikille, ja kaikenlainen syöminen on suhteellisen samannäköistä kaikkialla samanlaisine perimmäisine tarkoitusperineen.

Jatkoin näin: mistä sinä muka voisit tietää, miten minä itse tämän tilanteen (syömiseni) tulkitsen? Minä voin tulkita tämän energiatankkauksena niin, että jaksan taas myöhemmin kuntoilla salilla. Siten tämä "syöminen" ei enää olisikaan minulle pelkkää tylsää "syömistä", vaan voimistavaa "energiatankkausta".

Jatkoin edelleen: sinä saatat tulkita syömiseni pelkäksi ruuan lappaamiseksi suuhun. Toisaalla joku innokas buddhalainen munkki saattaisi asramissaan vaatia, että koska ravinto pitää ihmisen elossa, se ansaitsee arvoisensa hartauden - yhteisen hiljaisen ruokahetken, ja että siksi minä syön epäbuddhalaisittain huonosti. Meidän kaikkien kolmen havainnoissa ja käsityksessä on silloin täysin erilainen teoriatausta ja latauma. Ilman omaa teoriaani minä ja persoonani olisimme teikäläisten ja kaikenlaisten buddhalaisten munkkien vietävissä.

Kerroin lisäksi, että se, mitä sinä näet ja havaitset, ja mitä kieltä sinä siitä (syöminen) käytät, on eri asia, miten minä asian näen, ja mitä kieltä minä siitä (energiatankkaus) käytän. Oma teoretisointini ja siihen liittyvä kielenkäyttöni on itselleni tärkeä vapauden mitta nimenomaa siksi, että näin voin luoda persoonallista suuntaa omalle elämälleni. Se kuitenkin vaatii sen, että minun tulee todella toimia omien teorioideni mukaan, eli tehdä mitä puhun tekeväni. Minun tulee oikeasti nähdä ruoka energianlähteenä kuntosalia varten, muuten kyseessä olisi pelkkä vaivainen epärehellinen selitys, eikä mikään oikea teoria (onneksi satun parhaillaan käymään aktiivisesti salilla).

Summa summarum: meillä oli kaksi erilaista näkemystä samasta tilanteesta, jota ei voi pelkällä yhdellä havainnolla tulkita kummaksikaan. Molemmat meistä käyttivät automaattisesti jotakin sisäistettyä teoriapohjaa jolla tilanteen itsellemme ja toisillemme kerroimme (syöminen ja energiatankkaus). Meillä siis todella oli erilaiset älylliset näkemykset ja teoriapohjat siitä, mitä minä olin tekemässä - eli meillä oli kaksi eri teoriaa yhdestä havainnosta. En silti voi julistaa olleeni oikeassa, koska jos olisin ollut samaa mieltä keskustelukumppanini kanssa myöntymällä hänen näkemykseensä syömisestä - joo, totta puhuit, minähän vain söin, ei tähän liity sen enempiä teorioita - tilanteen merkitys olisi ollut itselleni täysin eri, mutta tilanne itsessään silti täysin sama.

Kummankaan havainnot eivät siis olleet täysin vääriä, vaan enemmänkin luonteeltaan samankaltaisia; silti laadultaan erilaisia.

Homma menee paljon monimutkaisemmaksi, kun ruvetaan puhumaan trendikkäistä muotivirtauksellisista abstraktioista, kuten viisauksista ja onnellisuuksista. Ihminen voi pitää itseään huippuviisaana, vaikka toimisikin itseensä tai yhteisöönsä nähden epäviisaasti, ja päinvastoin. Nämä aiheet johdattelevat meidät jälleen havaintojen ja teoriapohjien mystiseen maailmaan.

Tällainen saivartelu usein ärsyttää ihmisiä, eikä filosofiaa kai siksi nähdä kovinkaan houkuttelevana lajina, mutta käytännöllinen filosofia on kuitenkin oiva tie ja hyvä työkalu keskinäiseen totuuteen ja laajempaan yhteisymmärrykseen koetun elämän luonteesta

Ps. mielestäni on söpöä pohtia, että ihminen on vain aavistuksen kehittynyt simpanssi, joka seilaa hiiltyneellä kivikokkareella pisin avaruuksia, ja teoretisoi omia puuhiaan ja paikkaansa kaikkeudessa, eikä pääse yksimielisyyteen edes perusasioista, kuten syömisistä



Aiheeseen liittyvää kirjallisuutta:


David Eagleman - aivojen ääretön maailma (mielenkiintoisia nostoja aivojen muovautuvuudesta suhteessa tulkintoihin)

Kari Enqvist - kangastuksia varjojen talossa: todellisuutta etsimässä (hienoja tietopohjaisia runoelmia vaihtoehtoisista fysikaalisista todellisuuksista)

Tom Phillips - ihmiset: näin munasimme kaiken (hauskoja ja traagisia nostoja siitä, mitä tulkintavirheet voivat saada aikaan)