Munanleikkuri on löytynyt!

Ei se löytynyt keittiöstä, vaan aran rakastajan kädestä. Tyyppi ei vain uskaltanut. Ei se vaan uskaltanut. Oli sitten vetänyt itseltään munat veks. Mutta ei hätää, se teki sen ihan noin vain kuvainnollisesti. Sanoi ettei tarvitse niitä enää.

Tarinan opetus?

Arka rakastaja on aina arka rakastaja. Munanleikkuri on aina munanleikkuri. Joskus arka rakastaja on oman itsensä munanleikkuri. Siinä täsmällisyyden alkeet. Siinä moniselitteisyyden alkeet.

Kaikkien olisi hyvä kulkea pää hiukan kumarassa syyllisyyttä tuntien. Ihan vain varmuudeksi. Eihän sitä koskaan tiedä, onko juuri syyllistynyt johonkin väärään tai arveluttavaan. No. Ei kai. Mutta kaikenlaisia syyttäviä sormia löytyy kyllä joka lähtöön. Jonkun tunteet ovat aina tulilinjalla. Joskus se on arka rakastaja joka ammutaan.

Kaikkia ei voi miellyttää kaiken aikaa. Joitain ei koskaan.

Termiä "eettisyys" käytetään usein mielivaltaisella tavalla - yleensä oman agendan pönkittämiseen, joten ei sen väliä, kuka leimaa meitä ja mihin. Oikeasti etiikka on vain työkalu, kuten kaikki itseään kunnioittavat tieteet ovat. Se ei ole palkinto hyvästä ihmisyydestä tai oikeaoppisesta elämästä, eikä se missään nimessä ole sädekehä. Sädekehä nimittäin puristaa päätä.

"En syö lihaa, koska olen eettinen ihminen" on laiskaa päättelyä. Eihän tuollaisessa väitteessä ole mitään logiikkaa. Moni luulee että on, mutta ei ole.

Lihattomuutta perustellaan mm. sillä, että eläimiä kohdellaan tuotantolaitoksissa huonosti. Samalla logiikalla lihaa pitäisi syödä enemmän, että farmarit saisivat lisää rahaa ja paremmat resurssit hoidattaa karjaansa. Sitten voitaisiin taas syödä lihaa. Hommassa ei siis ole sisäänrakennettua eettistä logiikkaa. Kuluttaja ei ole vastuussa tuotantolaitosten häikäilemättömyydestä. Piste. Lihansyönti saa olla eettinen itseisarvo, jos niin mielii. Amen. Syö siis lihaa, jos niin koet. Mutta valitse oikea tuote. Tuotantolaitoksia pitää valvoa.

Toisille lihansyönti on vaikeaa, koska moni eläin on liian söpö syötäväksi. Hyväksytään tämä perusteeksi. Itse olen tarkka lähinnä siitä, mitä kananmunia ostan. Toisaalta en ikinä söisi kissaa tai koiraa.

Parjattuun ilmastonmuutokseen voidaan vaikuttaa eniten politiikalla, eli kierrätyksellä ja yhteisten asioiden fiksulla järjestämisellä, eikä siis yksilön ristiinnaulitsimisilla. Muistaakseni Jeesus hoiti sen homman jo puolestamme, joten old news. Mutta minkäs teet, kun voimapolitiikka - sota - on oikeasti keskeisimpiä muutosvoimia maailmassa. Etkö usko? Noh. Vääräuskoiset hirteen. Se on sama onko rätti päässä vai rätti pois päästä. Yhden terroristi on toisen vapaustaistelija. Mitä tästä kaikesta pitää muistaa? Ainakin se, että jos ulkona on kierrätyspiste, niin kierrätä hyvä ihminen. Älä ole laiska. Laiskuus on pahe.

On naiivia luulla rahan ja ylellisyyden pyörittävän maailmaa. Mutta on myös naiivia ajatella, etteikö niillä olisi keskeistä roolia ihmisten tyytyväisyydessä. Älä usko siihen paskaan etteikö rahalla saisi onnea. Usko siihen, että tyytyväinen ihminen on altis veltostumaan. Ja veltostunut ihminen on altis laiminlyömään kehonsa ja mielensä huoltoa. Veltto ei pidä huolta itsestään. Kuten ei pidä burnoutin partaalla sykkivä ylisuorittajakaan. Heistä tulee heikkoja.

Ahkeruus on hyve, ja ahkeruus sijaitsee jossain siinä laiskuuden ja ylisuorittamisen välimaastossa. Toisaalta en tiedä mitään pahempaa, kuin ahkera desbootti, joten eipä se ahkeruuskaan ole mikään eettisyyden merkki.

Ehkä parasta niin, ettei anneta ulkokoreuden ja kaunopuheiden hämätä. Rahalla voi ostaa puvun, mutta ei sydäntä. Rahalla saadaan myös paksuja sikafarmareita, manifestoivia hyvinvointivalmentajia ja osakkeita kyttääviä askeetikkoja. Rahan puutteella ei saa niitäkään.

Parhaat ilot ovat ilmaisia, toiseksi parhaimmat liian kalliita. Ja joskus pitää tyytyä jälkimmäiseen.

Jostain luin (tai kuulin) tämän ristiriitaisen ohjenuoran: "heikkous on vahvuutta". Ei ole. Heikkous on heikkoutta, vahvuus on vahvuutta. Minusta, heikosta seiväshyppääjästä, ei yhtäkkiä tule vahvaa seiväshyppääjää, ei, vaikka kuinka uskottelisin niin. Samalla tavalla ihmisestä ei tule eettisempää ilman tekoja. Ylisuorittajasta ei tule ahkeraa julistamalla olevansa ylisuorittaja, eikä laiskasta tule ahkeraa julistamalla olevansa laiska. Synnintunnustus ei tee kenestäkään hyvää ihmistä. Mutta joskus se helpottaa oloa.

Yksi filosofian määritelmä on viisauden rakastaminen, enkä usko siihen, että arka rakastaja saisi sitä mitä todella tahtoo.