Eräs veljeni tuttu nostaa "kaverin" arvoasteikossa korkeammalle kuin "ystävän". Outoa. Valtaosin "ystävä" nähdään syvällisempänä ja läheisempänä henkilönä, kuin "pelkkä kaveri", mutta kyseessä on tietysti vain käsitteellinen ero. Oleellista on tarkastella sitä, mihin kaverilla tai ystävällä (ja niiden arvostelmilla) yleensä viitataan.
Vanha viisaus tietää sanoa, että ystävällisyydellä saa kavereita, jotka ajansaatossa voivat jalostuvat ystäviksi. Voidaanko näistä vanhoista viisauksista päätellä jotakin? Ehkä ainakin se, että ihminen joko samaistuu siihen tai sitten ei. Muuta syvempää totuutta on vaikea ammentaa.
Joku saattaa julistaa olevansa kaikkien ystävä, mutta mitä luulet, onko se hyvä juttu? Itsellä ainakin lyö hälytyskellot päälle.
Jos ilmoittaa olevansa kaikkien ystävä, niin siinä vain paljastaa pinnallisuutensa ja naiiviutensa suhteessa ihmisiin. Eettinen ystävän ja vihollisen erittely tehdään siksi, ettei kukaan kohtelisi ystävää kuin vihollista. Olisihan se omituista, jos joutuisi jatkuvasti olemaan ystävää kohtaan epäileväinen ja varautunut. Syvää ja luotettavaa suhdetta ei kannata rakentaa johonkin, mikä ei kertakaikkiaan kestä.
Jos kokee kaikkien olevan "omia ystäviä", niin koitappa siinä säilyttää moraali ja itsekunnioitus olemalla ystävä sekä lapselle että lapsenhakkaajalle. Ensin tuet hakattua lasta, sitten iloitset lastenhakkaajan menestystä. Säilyykö kaikkien osapuolien kesken läheinen luottamus? Moraalinen kompassi saattaisi huutaa aikamoista hoosiannaa ja ihan syystä. Tilanteesta tulee mieleeni lähinnä "toisten pakonomainen miellyttäminen". Ja sellaisesta on syvä ystävyys kaukana.
Eritelläänpä pari erilaista tapaa suhtautua ystäviin.
Hyöty-ystävä on hän, jonka kanssa jaetaan bisnes-salaisuudet ja muu kiintymyksellinen salaperäisyys. Ystävyyden yhteisenä tarkoituksena on hyödyntää toinen toistaan esim taloudellisesti tai ideologisesti. Ystävyys voi olla syvällistä - vuosien yhteisen tekemisen seurausta. On syntynyt luottamus ja ymmärrys toisesta. Tehdään hyvää tulosta ja viihdytään seurassa.
Hyve-ystävä voisi olla hän, jonka luonteenpiirteet ovat pääpiirteittäin positiivisia. Tyypin kanssa on helppoa ja luonteva olla ystävä. Hän on hyveellinen, luotettava, ja häneen on mutkatonta luoda kestävä suhde. Ystävyyttä on vaikea pilata henkilön hyveellisen luonteenlaadun takia.
Arvo-ystävä olisi hän, jonka piirteitä itse syvästi arvostaa. Henkilö saa olla juuri sellainen mitä hän on (toisin kuin hyve-ystävä, jonka kanssa ystävystytään hyveiden helppouden vuoksi). Arvoystävyyttä luultavasti pidetään yleisesti korkeimpana ystävyyden muotona, koska siihen sisältyy kokonaisvaltaista arvostusta, ja tietynlainen käsitys jostakin rikkomattomasta siteestä. Silloin ihminen todella saa olla sitä mitä hän on - ja häntä arvostetaan sen vuoksi.
Mitä ajattelet, jos pidät jotakuta arvoystävänä, mutta hän pitääkin sinua "pelkkänä" hyöty-ystävänä? Onko tilanne mielestäsi reilu?
Miten varmistua ystävän intentiosta? Sen me tiedämme, että aika näyttää.
Mikä ystävätyyppi sinä olet/haluaisit olla?
Itse ajattelen ystävyydestä niin, että petollisin ystävyyden muoto on esittää ystävää, mutta silti pyrkiä "salaa" hyötymään toisesta. Esimerkiksi tottunut näyttelijä voi esiintyä sujuvan hyveellisenä, olla karismaattinen seurassa, ehkä saadaan yhdessä paljon hyviä juttuja aikaan, mutta silti jokin sisimmässä huutaa: "tuossa tyypissä on jotakin perustavanlaatuisen falskia". Olisi kieltämättä vaikea pitää tällaista henkilöä arvoystävänä.
(Mainitsemani ystävätyypit ovat oma kyhäelmäni. Todellinen elämä ei ole noin selkeän kategorista, mutta jäsentely auttaa havaitsemaan vivahteita)
