Pois paha, rakasta lähimmäistäsi

Leif totesi osuvasti ylelle, että ehkäpä joku voisi joskus kysyä romanienkin mielipidettä asioista. Mutta ei. Hyvät ihmiset ne vain pyytelevät toisiltaan anteeksi, ja saavat sitten toisiltaan anteeksi, koska ovat omasta mielestään kai jotenkin "syvimmiltään ja ytimiltään" niin hyviä. Siinä on samaa etiikanmakua kun erotilanteissa: jengi hajoaa omiin pieniin piireihinsä syyttämään toinen toistaan, kunnes vuosien päästä todetaan ihastuttavan söpösti ja seesteisesti, ettei vain natsannut. Ihmissuhteet osaavat olla kiemuraisia. Todellisuus on aika suoraviivaista.

Romanikulttuuri kokee muuten ihan oikeasti rasismia. Siis ihan oikeasti oikeasti. Heillä on kulttuurillisia tapoja joita järjestelmllisesti pilkataan, ja heihin asetetaan myös kulttuurinsa takia voimakkaita ennakkoluuloja. Siis oikeasti oikeasti. Painosanalla kulttuurinsa takia. Kyseessä ei ole yksittäiseen ihmiseen kohdistuva mielipahanteko, vaan järjestelmällinen syrjintä. Sitä he kohtaavat niin työelämässä kuin kapakan porteillakin.

Some ja netti on ajattelun villilänsi, ja aina paukkuu ja rätisee. Se ei itsessään pahaa tee. Senkun jättää skeidan huomiotta, niin ei turhuuskaan lisäänny. Itse en ainakaan ottaisi parikymppisen elämänkokemuksella kirjoitettua vanhaa blogitekstiä mitenkään vakavasti. Miksi arvovaltaiset tahot tekevät niin? Eikö ole tärkeämpääkin pohdittavaa, kun jonkun tyypin menneisyys? Ihmiset muuttuu, menneisyys on mysteeri. Ei tuollaiseen kakaramaisuuteen pitäisi kiinnittää suurempaa huomiota.

Sinisilmäinen ei saa toki olla. Tätäkin konfliktia käytetään varmasti hyväksi suuntaan jos toiseen. Enkä ainakaan itse halua olla se ihminen, jota käytetään järjestelmällisesti hyväksi. Kaikenlaisiin tarkoitusperiin on ihan tervettä suhtautua varauksella. Mistä sitä koskaan tietää, kuinka kujalla ihminen itsensä kanssa on. Henkisyyttäkään ei kuulemma ole edes olemassa, joku sanoo..

Olen monesti tuumannut, että voisin kulkea kylillä vain antamassa ihmisille anteeksi. Tänään se on helppoa, kun jengi potee hirmuista syyllisyyttä kaikesta. Ehkä ei ole hyvää koulutusta, tai sitten ollaan liian lihavia tms. Harva kelpaa syvällisellä tavalla toiselle omine virheineen. Siksi kai asioita silotellaankin ihan liikaa. Kun ei ole syvyyttä, tarjotaan pintaa. Pintaa sitten luullaan todeksi. Omia lähimmäisiä ei juuri rakasteta, mutta kaunopuheisia kaiken_maailman_asiantuntevia sometähtiä ja muita jumalallisia otuksia sitäkin enemmän. Kaikkien pitäisi olla kuin se puppelikultapoju tai muu tähtönen. Pitääkö oikeasti? Onko rakkaus sitä? Ei ainakaan minulle.

Suurvaltapolitiikkaan kuuluvan kiinan halpistuotantokin on jostain syystä suomalaisen kuluttujan syy ja vika. Uiguurien tilanne on toki kamala ja sille pitäisi tehdä jotain, enkä tiedä mikä olisi se vähin paha mitä tehdä, mutta maailma on monimutkainen paikka. Sitä varten meillä on politiikka ja poliittinen vastuu. Se on raakaa duunia. Kiinan kysymys on pohjimmiltaan suurvaltapoliittinen. Oli aikoja, jolloin kiina jopa hieman tunnusti ihmisoikeusongelmiaan. Nyt sekin on siloiteltu pois. En tiedä kuka tai mikä sen teki. Iltapäivälehdissä kiina edustaa pahaa. Ja suomalaisissa kermaperseissähän ei ole ikinä mitään vikaa. Ainakaan niin kauan kun pinta on kaunis. Kun kulissit rakoilee, käy kuin Emmi Nuorgamille. Alkaa laukausten vaihto. Pinnallisuus on in. Suomi on narsistinen maa.

Blogitekstini kuvaksi olen valinnut "harakoinnin". Kyseessä on vanha suomalainen perinneviisaus ja tapa, jossa nainen näyttää sukuelintään joko demonille karkoittaakseen tämän, tai sitten siunatakseen tai kirotakseen jonkun esineen. Homma on ytimeltään symbolinen. Naiset nimittäin synnyttävät, joten ajateltiin, että naisen sukupuolielimellä oli jotakin tekemistä tuonpuoleisen kanssa. "Väki" on synonyymi voimalle, jopa maagiselle voimalle, joten puhuttiin vitun väestä. Vitun väki hoiti pahan pois. Ei huono ollenkaan. Ehkä pitäisi esiintyä enemmän pahana poikana?

Tuonpuoleinen ja toiseus on muuten olemukseltaan hieman samanlaisia. Tuonpuoleisesta ajatellaan, että kukin saa siellä ansionsa mukaan. Emmi Nuorgam pääsee taivaaseen, koska tunnusti kiltisti syntinsä ja osoitti katumusta. Leif jatkaa työskentelyään helvetissä, koska on toisenlainen. Taivas ja helvetti. Asioiden siunaaminen ja syntymästä saatu kirous. Tuonpuoleisessa hyvälle tapahtuu vain hyviä asioita, pahalle pahoja. Toiseus on ikuista kamppailua "jonkin" kanssa.

Itseasiassa uskon monen kokevan piinaavaa toiseutta tänään, koska lähimmäistä tunnutaan rakastettavan todella vähän. Onko ihmiset enää toistensa lähellä, vai peittääkö kiihkomielinen häly kaiken älyllisen, raavaan ja hempeänkin yhdessäolon? En tiedä. Kukapa sitä tarkkaan tietäisi.

Ihminen voi olla myös itselleen "se toinen", mutta se on jo uusi aihe.