Pojat: on hyvä, että deittailu on vaikeaa

Iltapäivälehden otsikoista bongasin jutun, jossa nainen kertoi suostuvansa kaikille nuorille pojille deitiksi. Nuoret pojat kun kärsivät kovasti deittailun vaikeudesta. Tai näin ainakin otsikko antoi ymmärtää. Luen harvoin klikkiotsikoita sen syvemmin.

Mutta vaikealta seurustelun joskus pitääkin tuntua.

Ihminen, joka saa helposti kaiken haluamansa, tuskin osaa panostaa asioiden arvoon kovinkaan kauaskatseisesti. Hän ehkä osaa haluta, mutta ei välttämättä arvostaa.

Moni julistaa tänään tietävänsä mitä heidän henkilökohtaiset arvonsa ovat, mutta onko kyseessä "arvot", vai pelkästään satunnaiset "halut"? Jos arvona on esimerkiksi ilmaston suojelu tai markkinatalouden kohentaminen, jotka sinällään ovat yhteisesti arvokkaita päämääriä, niin jos jompaa kumpaa aidosti arvostaa, on niiden eteen myös osattava tehdä jotakin adekvaattia. Ei riitä, että kyhnöttää vain yksin ja haluaa. Se on haluamista, eikä arvostamista.

Sama pätee kahden ihmisen väliseen parisuhteessa. Jos haluat hyvän parisuhteen, sen eteen tulee nähdä vaivaa, eikä se suinkaan ole aina helppoa. Hyvää täytyy haluta silloinkin, kun sitä on vaikea haluta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että jotakin olisi pakko haluta. Eli haluamisellakin on aste-eroja, jotka voivat kilpailla keskenään.

Haluanko viettää päivän yksin, vai olla kumppanini kanssa, on hyvä esimerkki arvokysymyksestä, johon liittyy konteksti. Jos kumppani pyytää olemaan seurassa, mitä omassa haluamisessa silloin tapahtuu?

Entä jos kumppani ei ikinä pyydä minua seuraansa? Mitä passiivinen suhtautuminen tekee haluilleni ja arvoilleni?

Asioiden liian helpoksi tekeminen mihin tahansa suuntaan voi olla karhunpalvelus pitkällä aikavälillä. Nimittäin hyvässä parisuhteessa tulee olla itsetietoinen sen suhteen, minkälaista kohtelua ottaa vastaan. Ei se ole mikään onnellinen parisuhde, jossa molemmat tekevät mitä haluavat, sillä mielivaltaisten halujen toteuttaminen saattaa satuttaa kumppania. Nämä rajat tulee nähdä ja osata myös pitää.

Toisaalta asioiden helpoksi tekeminen voi olla myös toimivaa. Hyvänä esimerkkinä mm tölkkien kierrätys, joka palvelee mm luontoa. Samoin voi kysyä: millaisten halujen toteuttaminen palvelee parisuhdettani? Miten tehdä näiden halujen toteuttamisesta helppoa?

Entä mitkä ovat parisuhteen yhteisiä haluja?

Jos kumppanin käytös on kohtuuttoman rikkovaa, on aika pistää elämä vaikeaksi. Mutta kuinka vaikeaksi? Kysymys on psykologinen. Esimerkiksi aggressiivisuus ei suinkaan ole hyödytön piirre ihmisessä, vaikka liian kiltit ihmiset sitä hirveästi parjaakin. Liika aggressiivisuus taas on väärin ja hyödytöntä. Vaikeassa tilanteessa olisi kuitenkin hyvä osata osoittaa jotakin muutakin, kuin pelkkää mykkäkoulua tai kohtaloon alistumista.

Arvot ja itsetietoisuuden ymmärtäminen kehittyvät sosialisoitumalla ihmisten kanssa, mutta myös kun antaa aikaa ja ajattelun vapautta itselle. Mitä enemmän matkustelee ja opiskelee eri kulttuurien dynamiikkaa, ja mitä enemmän sisäistää filosofiaa, sitä kattavammin kykenee arvioimaan ympäristön sosiaalisia rakennelmia. Näin ei tarvitse tukeutua huonosti pureksittuihin trendeihin, vallitsevaan kulttuuriin tai jäykkiin ideologioihin.