Positiivista kohti - persoonallisuus voi muuttua

Iltapäivällä vuonna 1848 vermontilaisella rautatietyömaalla Phineas Gage nimisen herran pään lävisti dynamiitti-räjäytyksestä singonnut rautakanki. Mies selvisi hengissä, tosin hänen persoonansa oli tuhoutunut. Otsalohkon mentyä murskaksi tunnollisesta ja pidetystä työnjohtajasta tuli kertaheitolla äkkipikainen ja epäkohtelias tyyppi. Mies ei myöskään kyennyt enää suunnittelemaan tulevaisuuttan, ei ainakaan entiseen tapaan.

Arjen tuttuudessa helposti unohtaa, kuinka hauraat, silti plastiset aivomme ovatkaan: isku päähän ei välttämättä tapa meitä, mutta voi muuttaa minuutta ja elämäämme radikaalisti. Siitä sitten puntaroimaan, uskallanko luottaa tulevaan, vai toistuuko samat henkilökohtaiset kärsimykset hamaan tappiin asti?

Vuonna 2007 syvästi masentunut, hyvässä perheessä kasvanut ja kaikin puolin menestyksellistä elämää elänyt akateemikko Edi Guyton päätyi leikkauspöydälle. Hänen päähänsä porattiin reikiä ns aivojen "Broadmannin alue 25" ja sinne asetettiin pari ohutta elektrodia. Elektrodien vaikutus oli pysyvä, ja pian Edistä tuli ihmisenä onnellisempi. Hänellä on edelleenkin huonoja päiviä, mutta hyväntuulisuus on nykyään vallitsevampi tila. Tämä tieto rohkaisee, kun pohditaan uusia hoidollisia metodeja vakaviin mielialahäiriöihin.

Linkki aihetta käsittelevään videoon: https://www.youtube.com/watch?v=Lq5rIILcVgA

Masennuksen lisäksi syväaivostimulaatiota käytetään esimerkiksi Parkinsonin taudin vapinaan, jossa sen käyttö on kaikkein menestyksekkäintä, ja pakko-oireisen (OCD) hoitoon. Toimenpiteellä on omat riskinsä, eikä sama hoito sovellu kaikille.

Itse olen ollut mukana masennuksen ECT- hoidossa, eli sähköshokkien antamisessa aivoihin. Oli ilo havaita, että katatoninen potilaamme hissukseen toipui. Sähköshokki aivoihin kuulostaa toki hurjalta, mutta niin kuulostaa moni muukin asia. Esimerkiksi kovat psykoosilääkkeet voivat vähentää elämästä vuosikymmeniä, silti toimivaa ennaltaehkäisyä ei juuri tehdä, vaikka Suomessa kehitelty Keroputaan-malli tarjoaakin huipputuloksia psykoosin hoitoon. Lue lisää avoimen dialogin mallista: https://www.duodecimlehti.fi/duo94071

Miksi ennaltaehkäisyä ei tehdä? Jaa'a. Kaiketi siksi, ettei ennaltaehkäisevä työ ole mediaseksikästä. Siinä ei synny sankaritarinoita tai sensaatioita. Itsekin tiedän tämän hyvin. Media huutaa hoosianna, miten kurjaa kaikki on, ja että vähäinenkin liikunta auttaisi kurjuuteen, mutta kun sitten koittaa väsätä kaikille avointa puuhaa (liikuntaryhmiä, filosofisia keskusteluja, koodauksia), niin harvoja saa mukaan. Eikä kuntakaan näitä lobbaa, tai julkiset mielenterveysjärjestöt, koska heillä on omat intressinsä huomiotaloudessa.

Joskus muistan jonkun sanoneen, ettei narsisti (persoonallisuushäiriö) ikinä muutu, mutta kuten sanottu, jos aivoja ronkii, niin kyllä muuttuu. Hyvä kasvatus ehkäisee persoonallisuushäiriöitä, mutta joku voisi mittailla sitäkin, miten harkitsematon traumapuhe ajaa naiiveja someilijoita lievään joukkopsykoosiin. Pian kaikilla on joku omituinen psykologinen trauma, ja terapiat täyttyvät suht.terveistä hyvätuloisista keski-ikäisistä, jotka potevat lähinnä eksistentialistista kriisiä, koska eivät ole mielestään jumalallisen menestyneitä ja "eheitä".

Työskennellessäni vielä mielisairaalan akuutilla psykoosiosastolla, vastaan tuli monenlaista sairautta ja häiriötä. Milloin joku uskoi olevansa osana elokuvaa ja näyttelijöiden ympäröimänä, milloin jonkun mieli oli jo niin pirstoutunut, että kehonkieli oli ainoa joka häntä rauhoitti. Alkoholistien kanssa meni joskus painiksi, kun eivät saaneet erityislupaa kusta kahvikuppiin keskellä yötä. Diagnosoituja psykopaattejakin oli. Heitä ei juuri terveistä erottanut.

Moderneista kadunongelmista itseäni riipii trauma- ja onnellisuuspuheiden lisäksi myös ns "spirituaalinen narsismi". Siinä hengellisyyteen verhottu hyväksikäyttö piiloutuu hyveisiin, ja myytäväksi tarkoitettu "hoito" naamioidaan kaunopuheilla, silti itse hoito on pelkkää hoitajan egon ja mystisyyden pönkitystä. Siinä viedään eri poppaskonstein ihmiseltä rahat ja terveys, kun uskotaan sokeasti esimerkiksi pelkän "radikaalirehellisyyden" voimaan. Huom! Radikaalirehellisyys on vain yksi psykologinen työkalu, jonka käyttö vaatii tilannetajua, hyötyjen ja haittojen pitkäjänteistä arviointia, eikä se toimi kaikkeen. Joskus se "harkitturehellisyys" tepsii eksistentiaalisen tyhjyyteen. Psykologi Anne Haikolalta löytyy hyviä kirjoituksia mm. spirituaalisesta narsismista. Löydät hänet täältä: https://alateksteja.weebly.com/

Tieteellinen ja kriittinen ajattelu ehkäisee joutumasta huijautuksi, mutta liikakriittinen ihminen saattaa sulkea pois psykologisesti tärkeän ulottuvuuden: nimittäin rakastamisen taidon.

Mitä kaikkea rakkaus on? Se on hyvä kysymys esittää.

Aiheeseen liittyvää kirjallisuutta:

Anders Hansen - Aivoblues: miksi voimme huonosti, vaikka kaikki on hyvin

David Eagleman - Aivot: ihmisen tarina

Juha Hernesniemi - Aivokirurgin muistelmat

Phineas Gage: https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Phineas_Gage

Spirituaalisesta narsismista kirjoittaa mm. psykologi Anne Haikola. Löydät hänet: https://alateksteja.weebly.com/