Tappele viisas, älä itke - oikeudentajusta
"Älykäs pärjää sellaisissa tilanteissa, johon viisas ei edes joudu". Paskapuhetta. Nämä sitaatit voisi kieltää lailla.
Viisaus ei ole harmitonta puuhaa. Mitä viisaus siis on?
Viisaus on ainakin hyve-etiikkaa ja tilannetajua.
Hyve-etiikka on sitä, kun ihminen tajuaa olevansa pelkuri, joten hän alkaakin rohkeammaksi
Tai kun hän on uhkarohkea, ja alkaakin tyynemmäksi.
Tilannetaju taas on tilanteen ymmärtämistä laajemmassa mielessä. Henkilö on perillä yleisestä mielipiteestä, toimintatavoista, kulttuurista, tai vaikkapa bussin moottorin tilasta. Tilannetajuinen tietää, jos esimerkiksi lapin reissuun lähdetään liian huonolla ajoneuvolla, ja tilannetajuinen tietää miten toimia, jos moottori lahoaa.
Asiaa voi pohtia myös oikeudentajun näkökulmasta.
Epäoikeudenmukaisuus herättää suuttumusta. Suuttumus on siis reagointi, eikä vielä toimintaa. Herää sisäinen älyllinen kysymys: onko suuttumukseni oikeutettu?
Jos suuttuu siitä, että jotakuta kohdellaan epäoikeudenmukaisesti, hyve-eetikko oikeuttaisi oman suuttumuksensa ilmaisun. Hän suuttuisi ns. "itseoikeutetusti". Suuttumuksen tulee silloin näkyä ja kuulua.
Eri kysymys onkin: kuinka oikeutettua on pyöriä kylillä ja suuttua kaikesta ja vähän kaikille, koska kokee vääryyttä koko ajan? Edistääkö se yhteistä hyvää?
Entä onko oikeutettua kieltää suuttuminen kokonaan? Tämän vastaus on helppo: ei ole
Toisin sanoen suuttumisia tulisi ymmärtää.
Kuinka oikeudenmukainen maailma ylipäänsä on? Entä tekeekö pelkkä suuttuminen siitä paremman?
Jos hyve-eetikko suuttuu, hän tekee sen niin, ettei hänestä tule raivopäätä tai nössöä, vaan jotakin siltä väliltä.
Samalla voidaan pohtia altruistista asennetta (uhrautuvaa rakkautta) suhteessa suuttumiseen. Jos joku uhraa itsensä ja terveytensä olemalla raivopää epäoikeudenmukaisia asioita (raiskaukset, rasismi) kohtaan, ja samalla onnistuneesti ehkäisee näiden synnyttämää kurjuutta, asia on laajemmassa perspektiivissä sama, kuin onnellisuuden lisääminen.
Tarvitaan toki myös älyllistä hahmottamista, eli sitä, että yleisen kärsimyksen todella voidaan todeta laskeneen.
En tiedä missä ne viisaat ihmiset sitten olisivat, jos ei joskus pulassa itsen tai maailman kanssa.