Viha hyvän mielen tekona
17.01.2024
Jos joku aukoo päätään auraustyöstä, astun alas hytistä ja huudan takaisin. Tällaisen vihan tunteminen on tyydyttävää. Tuntuu hyvältä vihata takaisin. Ja kun asiaa miettii pidemmälle, ilman vihaa katuisin luultavast sitä, miksi en puolustanut itseäni. Pohtisin miksi annoin toisen kävellä ylitseni. Miksi en tehnyt mitään. Viha on siis tältä osin tyydyttävä tunne. Siitä jää hyvä mieli. Ihmettelen kovasti, miksi viha nähdään tänään niin pahana asiana. En itse suostuisi luopumaan vihasta. Päinvastoin puolustan vihaani vihalla.
Toisaalta jos vain istuisin yksin kotona ja mielikuvittelisin asioita joita vihaan, tuskinpa se tuntuisi kovin hyvältä tai tyydyttävältä puuhalta. Päinvastoin sellainen on enemmänkin tuskassa vellomista. Tässä mielessä jokainen korjatkoon itse oman mielikuvituksensa. Eli jos se oma lihas ei riitä esimerkiksi kotipihan lumitöihin, eikä apua kehtaa pyytää tai sitä ei saa, on aika muuttaa pois. Pelkkä vihaaminen ei muuta mitään. Päinvastoin vihaaminen voi olla älyllistä laiskuutta, joka johtaa typeryyksiin. Joko omaan tai sitten muiden. Ja on henkilökohtaista epäviisautta mitata väärin omat kyvyt ja mahdollisuudet ja ryhtyä typeräksi. Ja on yhteisön epäviisautta jos kukaan ei ikinä auta edes pyydettäessä.
Vihalla on siis omat ulottuvuutensa jos sitä vertaa vaikkapa inhoon. Inho on inhottavaa. Kun vanhustyössä vahvasti lääkityn asukkaan vaippa hajosi pitkin vessan seiniä, se oli inhottavaa. On inhottavaa jo pelkästään muistella sitä liisterimäistä ulostetta, jota valui kaikkialla. Inho todellakin inhottaa. Onneksi en kärsi inhottavista pakkoajatuksista. Inho ei ole mitenkään tyydyttävää.
Monet korostavat tänään tunnetaitojaan. Tunteet ovatkin ihan mielenkiintoinen juttu. Esimerkiksi mustasukkaisuus vaatii kognitiota ja mielikuvitusta. Silloin täytyy olla enemmän tai vähemmän mielikuvitelty syy, että osaa ylipäänsä olla mustasukkainen. Mutta kuinka adekvaattia tällaista tunnetta on tuntea? Se on vaikeampi kysymys. Tunteiden tiedostaminen omasta itsestä ei sinänsä vielä paljasta millaista elämää ne indikoivat. Muista: vaikka olisitkin vainoharhainen, se ei vielä tarkoita, etteikö sinua jahdattaisi!
Tunteet ovat monimutkainen laitos. Tunnetta itseään ei voi sinänsä muuttaa, mutta niiden tulkitsemista ja niihin suhtautumista voi. Tunteisiin liittyvä sosiaalinen konstruktio suosittelee mitä tunnetta kannattaa milloinkin tuntea ja mitä ei. Tai paremminkin millainen käytös (tai tunne) on sosiaalisesti hyväksyttyä ja minkälaisesta käytöksestä (tai tunteesta) olisi hyvä pidättäytyä. Historiamme saatossa näitä kulttuurillisia sosiaalisia rakennelmia on ollut niin paljon, että tuskinpa tunnemme enää samoja tunteita kuin esi-vanhempamme aikanaan. Esimerkiksi vilpitön ilo jostakin julmasta on toivonmukaan himmenemässä. Isänmaanrakkaus on erilaista riippuen ajan jännitteistä.
Tässä mielessä voidaankin kysyä: mitä on hyvä mieli, ja mikä on hyvän mielen teko? Kuten yllä mainitsin: viha voi johtaa hyvään mieleen. Viha voi siis olla tyydyttävä hyvän mielen teko. Sen suhteen on viisasta olla itselleen rehellinen. Ihan vaan ettei naama vääristy katkeraan irvistykseen.