Ystävä, kaveri - ymmärtäjä, tajuaja

Yritän kovasti pinnistellä ymmärtääkseni, millainen olisi se "kaikkien ymmärtäjä"? Mahdoton keissi. Ymmärryksellä kun on rajansa. Ja jos sitä ei tajua, ei ole tarpeeksi nöyrä.

Arkikielessä "kaikkien ymmärtäjä" on jonkinlainen persoonaton - tahdoton - hahmo, jolla ei ole omia vakaalla pohjalla olevia harkittuja mielipiteitä, vaan lähinnä pelkkiä tyhjiä ilmassa roikkuvia ajatuksia. Mikään ei ankkuroi ymmärtäjää mihinkään. Hän ehkä sanoo ymmärtävänsä kaikkia muita, mutta hänestä ei saa silti revittyä mitään inhimillistä ja täsmällistä elämän oppia. Toisin sanoen hän ei lisää kenenkään viisautta oikeasti.

Hän on lähinnä vain päämäärätön seilaaja onttoine sanoineen. Hän välttää kaikkea henkilökohtaista - eniten konflikteja.

Lyhyt demonstraatio sanojen sisältöjen merkityksestä, jotka lisäävät viisautta:

jos kohtelee ystävää kuin vihollista, niin sanoilta putoaa voima. Miksi? Koska ystävän ja vihollisen välille täytyy tehdä ero, että nämä käsitteet tarkoittaisivat jotakin. Tee niin, jos haluat mielesi olevan organisoitunutta. Tuon organisoinnin kautta tulee myös muistaa toimia, jotta henkilökohtaisesti muodostettu ero säilyisi.

Viisas ihminen hahmottaa ja erittelee ystävänsä vihollisesta omalla kokemuksellaan ja täsmällisyydellään. Vähemmän viisas tekee sen etäisesti abstraktioilla ja propagandalla, eli antaa muiden suurimmaksi osaksi päättää sen mielikuvan, millainen on ystävä, ja millainen vihollinen.

Nyt palaan alun kysymykseen: jos väitämme ymmärtävämme kaikkia, mitä sillä tarkoitamme? Ymmärrämmekö kaikkia esimerkiksi vain omien ystävyyksien ja vihollisuuksien kautta, vai myös muiden kulttuurien ystävyyksien ja vihollisuuksien kautta? Nämä kun voivat olla pahasti ristiriidassa oman näkemyksemme kanssa. Olisi mieletöntä väittää ymmärtävänsä sählykaveria, koska hän on hulahulatanssija, samoin kuin olisi mieletöntä ymmärtää alkoholistia, koska hän on diabeetikko. Silti sählykaveri voi olla hulahulatanssija, tai alkoholisti diabeetikko.

Ymmärtämiseen täytyy sisältyä jotakin substanssia - jotakin henkilökohtaisuuksista ammennettevaa. Jaettua totuutta, joka ankkuroituu tosielämään.

Arkikielessä "ymmärrys" pitää usein sisällään hyväksynnän elementin, joten tarkkana saa olla mitä milloinkin sanoo ymmärtävänsä. Ymmärtämiseen ei kuitenkaan liity hyväksymistä ainakaan käsitteellisessä mielessä. Tämän voi ajatella niin, että vaikka ymmärtäisi historiaa, se ei vielä tarkoita, että pitäisi historiallisia tapahtumia hyvänä tai oikeina ratkaisuina. Historian ymmärtäminen on siis sama asia kuin historian tajuaminen, paitsi että ymmärrys on laaja-alaisempaa ja syvällisempää kuin tajuaminen. Ihminen esimerkiksi tajuaa hiustensa lähtevän päästä, mutta vasta laajemman tiedon myötä hän ymmärtää, miksi niin tapahtuu. Huomioitavaa on, että sillä ei ole mitään väliä miltä hiustenlähtö tuntuu. Asioita voi ymmärtää vaikka ne tuntuisivatkin pahoilta. Siitä alkaa nöyryys.

Esimerkki: ystävää voi ymmärtää, kaveria tajuta. Tässä on persoonallisia tasoeroja.

Mitä enemmän ymmärtää, sitä enemmän myös tajuaa. Tulee enemmän oivalluksia ja kirkkaita valaistumisia.

Ihminen voi siis tajuata esimerkiksi jonkun raivoavan somessa, mutta se ei vielä tarkoita sitä, että hän mitenkään ymmärtäisi touhua syvällisesti. Raivo itsessään ei kaipaa ymmärtäjää, koska se ei ole mikään pahe, josta pitäisi päästä eroon. Päinvastoin raivo voi olla täysin looginen reagointi epäterveeseen tilanteeseen. Voimakkaan tunnekulttuurin vallitessa joku saattaa nähdä paheksunnan ristiriitaisesti hyveenä. Voidaan päätyä lopputulemaan, jossa raivon paheksumista pidetään hyveenä. Se ei ole kovin ystävällinen tai rakentava ele, jos henkilö raivoaa siksi, että ympärillä riehuu kohtuuton epäreiluus.

Eli jos tajuat asioita, se ei vielä tarkoita mitään moraalista, vaikka siihen liittyisikin tunteet. Esimerkiksi hallituksen toimintaa voi tajuta jopa ymmärrykseen asti olematta silti samaa mieltä asioiden tilasta tai tavasta hoitaa niitä. Ja se, että joku raivoaa huonoille ratkaisuille, ei ole mikään epätyypillinen käytös ihmiselle. Päinvastoin luulenpa monen raivoajan lähinnä kärsivän kapeasta ilmaisutaidosta. Ei ole kaunokirjallisia kykyjä purkaa raivoa taiteeksi tai rakentavaksi muutosvoimaksi.

Ikiongelma on kuitenkin se, että emmehän me ihmisinä pohjimmiltaan ymmärrä toisiamme. Yhdellä on naiivimpi käsitys maailmasta kun toisella. Sellainen synnyttää kuilun ymmärryksen nyansseille. Jos joku kysyy esimerkiksi: "oletko sinä lihonnut? Näytät tosi turvonneelta.", voi kommentti tuntua todella intiimiltä ja hyökkäävältä. Puhtaasi rationaalinen ihminen vain menisi peilin eteen ja toteaisi asian ilman tunnekuohuja. Mutta harva toimii pelkästään niin, vaan meille syntyy tunteita, jotka kuvaavat tilanteen sosiaalisia yksityiskohtia. On voimauttavaa kun osaa suojella psyykettään näitä kommentteja vastaan tunnepitoisesti vaikkapa raivolla, mutta toisaalta, ylipaino voi olla myös epätervettä, joten oman tunteen viesti voi olla hyödyllinen.

Utilitarismiin taipuvainen läntien maailma kaikkine selhelp-huijareineen ja vasemmistoagendoinen syyttää lopulta abstraktia kapitalismia siitä, että ihminen ei ole niin tunnepäämääräinen kuin sen pitäisi olla. On kuitenkin hyvä ymmärtää, että inhimilliset tunteet voivat olla 1) merkityksellisiä 2) hyödyllisiä 3) merkityksettömiä 4) hyödyttömiä. Revi siitä sitten, jos elämän "suuri päämäärä" puuttuu.

Kapitalismia ei kannata syyttää kaikista elämän ongelmistaan, vaan elämä oikeasti on vaikeaa.

Kukaan ei kerro meille miten täällä pitäisi elää, joten mitä meidän tulisi sitten edes ymmärtää ja mihin tähdätä? Tulisiko ymmärtää liberaalin kapitalismin pahuus? Vai vihjailevat selfhelp elämäntarkoitukset?Mikä on arvokasta? Äidinrakkaus, romanttinen rakkaus, ystävänrakkaus vai isänmaanrakkaus? Lihavuus vai laihuus? Mistä löytyy merkitys? Varmasti vähän kaikesta.

Voimme lähinnä vain tajuta meihin kohdistuvaa kommentointia, tai jopa syvällisesti ymmärtää sitä, silti kaikenlainen lopputulos voi olla täysin hyödytöntä tai merkityksetöntä. Elämä voi olla pelkkää rationaalista jaarittelua. "Olet läski". "Jaa"

Toisaalta ystävien välinen piikittely voi johtaa laihikselle ja paremmille elämäntavoille. Tunteet voivat olla hyödyllisiä.

Ystävyyteen liittyy paljon intiimimpi ymmärtäminen verrattuna kaverisuhteiden yksittäisille tajuamisille. On meinaa eri asia tajuta olevansa kaveriaan kohtaan epäreilu, kun ymmärtää ystävien välisen reiluuden. Sellainen näet tarjoaa myös velvollisuuden kokemista.

Modernit puritaaniset käyttäytymissäännöt kielivät lähinnä ymmärtämättömyydestä ja älyllisestä laiskuudesta.