Blogit

Blogissa rönsyilevää ajatusvirtaa vähän kaikesta luetusta ja kohdatusta



Riivattu sielu

16.06.2024


Journalismi on yhä enemmän käyttöohjeiden antamista. Syvällisempi merkityksellisyys puuttuu tai on huonolaatuista. Ehkä niin pitääkin olla. En osaa sanoa.

Hommassa on uhkailua kerrakseen. Ja ikävä kyllä näitä riittää. Tyyppiä täytyy rakastaa, tai muuten saa köniinsä. Vähän sama kuin juopolle sanoisi liiasta ryyppäämisestä. Kohta kukaan ei puhu toisilleen mitään. Ei ainakaan totta. Sillähän ne ongelmat ratkeaa, eikö?

Ei se löytynyt keittiöstä, vaan aran rakastajan kädestä. Tyyppi ei vain uskaltanut. Ei se vaan uskaltanut. Oli sitten vetänyt itseltään munat veks. Mutta ei hätää, se teki sen ihan noin vain kuvainnollisesti. Sanoi ettei tarvitse niitä enää.

Sepalus auki

10.06.2024

Tutustuin kerran kapakassa erääseen naiseen. Olin päissäni. Niin kai hänkin. Päädyimme lopulta naisen asunnolle. Aamulla en tiennyt missä olin. Koitappa siinä pyytää kaverilta kyytiä kotiin: "hei moi, tuutko hakeen mut, oon tässä... Oota.. Lähellä näkyy sale"
Myös naisen nimi oli unohtunut. Tänään sen toki muistan, mutta silloin en. Missä piilee...

Tiedän miltä tuntuu olla italialainen. Eli viuhtoa mielipuolisesti käsiä ja menettää ajan- ja paikantaju vaikkapa sitten ravintolassa kesken ruokailun. Se on kivaa joillekin. Ei kaikille. Mutta minulle kyllä. Nytkin väännettiin pienistä asioista, kuten hyveistä, onnellisuudesta ja hedonismista yleensä.

Olen kohdannut hienoja poliitikkoja, jotka kysyvät mitä kuuluu. Heitä kiinnostaa kuulumiset. Eikä pelkästään kuulumiset, vaan myös ihminen ja ihmisen mielipiteet. Tosin harvassa ne poliitikot ovat. Usealla kun menee kaikki aika oman agendansa läpiviemiseen.

Ei ole väärää tapaa ajatella. Se on käsky. Suora komento. Et vain voi ajatella väärin.